Oikein mitoitettu ja asennettu rumpuputki kestää käytössä
Yksityistiet tarvitsevat rumpuja aivan samoin, kuin korkeamman luokan tiet. Rumpujen asentamiseen ja mitoitukseen pätevät myös kaikilla teillä samat lainalaisuudet. Ne eivät saa padottaa veden kulkua siten, että vahinkoa syntyy rakennuksille ja yläpuoliselle alueelle. Mikäli tien runkoon pääsee vettä, se hakee ajan kanssa reitin rakenteen läpi katkaisten lopulta koko tien. Vastaavasti tulvaveden päästessä nousemaan tienpinnan tasolle, se vie tien mennessään.
Rumpujen materiaaleina käytetään nykyisin yleisesti polyeteeni- tai polypropeenimuovia niiden käsittely-, hinta- ja kestävyysominaisuuksien vuoksi. Muovista valmistetun rumpuputken rakennetta kutsutaan tuplaputkeksi, koska se muodostuu kahdesta eri kerroksesta. Sisäkerros on sileä varmistaen veden esteettömän virtauksen. Ulkokerros on aallotettu antaen putkelle keveyttä ja kestävyyttä. Tällaisen rakenteen avulla on pyritty minimoimaan muovin käyttö samalla varmistaen, että putki täyttää kaikki standardin sille asettamat tuoteominaisuusvaatimukset. Niitä ovat mm. rengasjäykkyys, iskulujuus ja lommahdus, jotka kaikki kuvaavat putken ominaisuuksia asennuksen ja lopullisen käyttötilanteen osalta.
Rumpuputkissa on valittavissa kahta eri lujuusluokkaa, SN4 ja SN8. Näistä SN8 on vahvempaa kestämään rummulle tulevat kuormitukset. SN4-luokan rummut soveltuvat hyvin maatalouskäyttöön. Kumpiakin putkia on saatavissa 6 metrisinä varustettuna jatkomuhvilla sekä 8 ja 10 metrisinä ilman jatkomuhvia. Monessa kohteessa 8 ja 10 metriä on riittävä pituus. Rummun minimi peitesyvyys on 50 cm mitattuna tien pinnan tasausviivasta putken yläpintaan.
Putken mitoituksen tekee yleensä suunnittelija. Mikäli kohde on sen tyyppinen, että varsinaista suunnitelmaa ei ole, niin valuma-alueen pinta-alan perusteella voidaan haarukoida tarvittava putkihalkaisija. Valuma-alueen ollessa esimerkiksi 100 ha peltoa, tulee putken olla sisähalkaisijaltaan vähintään 300 mm. Liittymärummuissa minimikokona on myös ohjeiden mukaan 300 mm. Tätä pienempiäkin rumpukokoja käytetään. Niiden osalta tulee kuitenkin huomioida, että pieni putki jäätyy umpeen helpommin. Alle 200 mm:stä ei kannata asentaa edes mäen päällä olevaan liittymään.
Putken käsittelyssä tulee huomioida, että pakkasella sen iskulujuus heikkenee. Tämän vuoksi rummun asennusta ei tule tehdä yli -15 asteen pakkasessa. Putket on myös UV-suojattu, mutta ne kannattaa kuitenkin peittää auringon valolta, mikäli odotettavissa on yli vuoden varastointi. Teknisesti putkilla on vähintään 50 vuoden käyttöikä edellyttäen, ettei niitä vaurioita jokin ulkopuolinen voima.
Rumpuputki asennetaan kaivantoon tiivistetyn ja kantavan murskepatjan päälle, vähintään 1 % kaltevuuteen. Ympärystäyttö tehdään tiiviillä kerroksilla molemmin puolin putkea käyttäen hiekkaa tai mursketta. Kiviä tai jäätynyttä maata ei saa asentaa putkea vasten. Täyttöä nostetaan tien rakennekerrosten alapintaan saakka. Siirtymäkiilan avulla voidaan tasata roudan sulamisen aikaisia heittoja. Luiskat tulee verhoilla huonosti vettä läpäisevällä maa-aineksella, jolloin veden tunkeutuminen rakenteeseen estyy. Kohteissa, joissa on odotettavissa voimakasta tulvimista tai haittoja, on päärummun viereen ylemmäksi asennettu tulvaputki hyvä henkivakuutus. Se pysyy auki myös talvella varmistaen veden virtauksen, mikäli päärumpu on osittain tai täysin jäässä. Se lisää myös kapasiteettia.
Oikein asennettu rumpu ei vaadi juurikaan huoltoa. Rummun päät täytyy kuitenkin pitää vapaina esteistä ja veden oikovirtaukset tulee estää. Vuosien varrella luiskat yleensä ruohottuvat itsestään ja tulevat vettä läpäisemättömiksi. Kohteissa, joissa tulvat ovat usein riesana, kannattaa harkita putken koon kasvattamista tai tulvaputken asentamista. Ne ovat aina halvempia tehdä, kuin hätätyönä korjata tien rakenteita.
Kari Kohtala
JITA OY
